Danny Boylen ja Alex Garlandin 28 vuotta myöhemmin -traileri sai karmivan sävyn yli sata vuotta vanhasta runotallenteesta. Kiplingin Boots järkytti tekijät heti.
Danny Boylen ohjaaman ja Alex Garlandin käsikirjoittaman 28 vuotta myöhemmin -elokuvan ensimmäinen traileri teki heti vaikutuksen visuaalisella kauhulla ja apokalyptisillä tunnelmilla. Mutta lopullisen sinettinsä se sai karmivasta ääniraidasta: monotoninen, marssiva rytmi ja kiihtyvä hysteerinen ääni toivat lisäkerroksen ahdistusta kuviin, joissa ihmiset pakenevat tai muuttuvat raivokkaiksi zombiksi.
Kyseinen ääni ei ole mikä tahansa ääninäyte, vaan 110 vuotta vanha runotallenne. Rudyard Kiplingin runo Boots on vuodelta 1903, ja sen lausui vuonna 1915 äänilevylle näyttelijä Taylor Holmes. Runon marssimainen rytmi ja toistuvat säkeet välittävät sodan järjettömyyttä – ja trailerin kontekstissa se muuntuu lähes mielipuoliseksi räpäytykseksi.
– Se oli hyvin hätkähdyttävä sen voimassa, Boyle sanoo.
Lue myös: Cillian Murphy ei palaa vielä – 28 vuotta myöhemmin -trilogia avautuu ilman Jimiä
Runo, joka jäi elämään
Alun perin Kipling kirjoitti runonsa toisen buurisodan aikana, kuvatakseen brittisotilaiden kokemaa mielen hajoamista marssien loputtomassa toistossa. Holmesin tulkinta etenee samassa hengessä: alku on vielä muodollinen, mutta loppua kohti ääni särkyy ja tempo kiihtyy. Tuloksena on äänimaisema, joka on pysynyt niin pelottavana, että sitä on käytetty Yhdysvaltain asevoimien SERE-koulutuksessa (Survival, Evasion, Resistance, and Escape).
Itse elokuvassa Boots soi vain lyhyesti – kohtauksessa, jossa Spike ja hänen isänsä kävelevät kohti mantereelle levinnyttä zombikatastrofia. Ääni on yhdistetty matalaan synteettibassoon, joka korostaa tunnelman uhkaavuutta.
– Se tuntui kuin se olisi tehty tätä varten, Boyle kertoo.
Arkistojen aarteet ja Britannian kaiku
Boylen mukaan hän ja Garland halusivat käyttää elokuvassa arkistomateriaaleja heijastamaan fiktiivisen saaren kasvatuskulttuuria – ”regressiivistä katsetta aikaan, jolloin Englanti oli suuri”. Yhteys Kiplingiin ja Shakespearen Henry V -näytelmän Saint Crispin’s Day -puheeseen oli ilmeinen.
– Etsimme laulua, hymniä – oikeastaan puhetta, Boyle sanoo.
Alkuperäinen ajatus oli käyttää juuri Shakespearen puhetta, mutta se tuntui liian alleviivaavalta. Ratkaisu löytyi yllättäen traileriversiosta, jonka Sony oli lähettänyt tekijöille nähtäväksi. Sen oli editoinut Bill Neil Buddha Jones -traileryhtiössä, ja musiikkiehdotuksen oli tehnyt Megan Barbour, joka oli kuullut tallenteen SERE-koulutuksen kautta.
– Me muistan sen elävästi, Boyle sanoo.
– Katsoimme traileria ja olimme kuin: ”Fucking hell!”
Vanha ääni, uusi voima
Boyle huomauttaa, että Holmesin ääni ja Kiplingin sanat, jotka kaikuvat yli vuosisadan takaa täysin uudessa kontekstissa, vaikuttavat yhä poikkeuksellisen vahvasti.
– Sinun on nostettava kätesi ja kysyttävä: ”Miten jokin, joka on nauhoitettu yli sata vuotta sitten, voi edelleen olla yhtä fyysisesti vaikuttava kuin alun perin oli tarkoitus?”, Boyle pohtii.
– Se säilyttää voimansa – TikTokin maailmassakin. Se on hämmästyttävää.
Lue lisää ajankohtaisia uutisia elokuvista!
Lähde: Variety
